Tervetuloa, Takkuset!

Vähän syvällisemmänoloisen tekstin jälkeen varmasti sallitaan hieman pinnallisuutta. En ole sellainen ihminen, joka hirveästi potee masennusta omasta ulkonäöstään. Ihminen on kuitenkin minusta kaunis olento. Mutta tässä viime kuukautena olen potenut kovaa hiusangstia tajuttuani etten pidä hiuksistani ollenkaan. En ole juuri koskaan tehnyt hiuksilleni mitään muuta kuin värjäillyt niitä joinakin harvinaisina hetkinä, ja olen aina inhonnut kaikkia hiusmömmöjä hoitoaineita myöten. Hiuksiani pohtiessani en myöskään voinut päätyä mihinkään ratkaisuun täysin esteettisin perustein vaan piti myös ajatella sitä, miten ne vaikuttavat ympäristöön ja elämääni. Noh, tässä on nyt sitten tämän pohdinnan ja harmittelun tulos:

Olen aina pitänyt takkuja todella kauniina mutten ole kuitenkaan itse ollut aiemmin valmis niitä hankkimaan. Mutta tämän pohdintani jälkeen tulin siihen tulokseen että olen valmis ja takkujen aloittaminen tuntui aivan luonnolliselta ratkaisulta. Sitten alkoi kahden ystävän kanssa takutus joka kestikin hurjan monta tuntia ja ne tunnit jakautuivat neljälle päivälle. Tuloksena oli hurjat 105 vauvatakkua jotka ovat vielä varsin pörröiset ja laihat ja vallattomat ja haituvaiset ja odottavat pääsemään syömään toisiaan. Ne ovat niin ihanat! Kiitoksia hurjasti avusta tiedätte kyllä ketkä! Nyt vain hoitamaan ja kasvattamaan ja rakastamaan niitä. Rakastan niitä kyllä jo nyt. Tuntuu kuin hiukset olisivat saavuttaneet todellisen muotonsa.

Ajattelin ehkä jossain vaiheessa väkertää takkujen kehitysvälilehden tähän blogiin ihan vain huvin vuoksi kunhan nämä alkavat tästä kehittymään... Katsotaan nyt. Tervetuloa, takkuset!