Tänään tuli keskusteltua henkeviä kavereiden kanssa, ja se on aina kivaa. Yksi asia, joka oli hyvin pitkän ja mukavan keskustelun aiheena jäi mieleeni ja taidanpa kirjoittaa siitä tännekin jonkinlaisen tiivistelmän mietteistämme. En nyt varmasti osaa ilmaista itseäni yhtä hyvin ja pitkällisesti kuin päivemmällä mutta kokeillaan.
Eli puhe oli lokeroimisesta ja luokittelusta. Ei siis tavaroiden laatikkoon laittamisesta tai tieteellisestä luokittelusta vaan asenteellisesta luokittelusta. Puhuimme siitä miten ihmisillä on taipumus automaattisesti laittaa toisen ihmisen johonkin tiettyyn kategoriaan (tai useampaan sellaiseen) esimerkiksi pukeutumisen, rodun, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Kaikkihan sitä tekevät, mutta tuntuu myös että monet ihmiset pitävät ensivaikutelmansa avulla tekemäänsä lokerointia täysin osuvana ja ehdottomana faktana ja yllättyvät kun tämä heidän luokittelemansa henkilö osoittautuukin stereotyyppiään syvällisemmäksi olennoksi ja jopa täysin erilaiseksi kuin he olivat odottaneet. Tämähän johtuu tietenkin siitä että meitä monimutkaisia otuksia on hyvin, hyvin vaikea määritellä yksiselitteisesti. Kovin moni ei varmasti osaa määritellä edes itseään kovin hyvin. Itse en ainakaan tätä osaa.
Tuntuu hyvin suppealta määritellä toista ihmistä yhden ominaisuuden perusteella. Tuntuu oudolta, että ihminen luokitellaan hipiksi tai vaikka gootiksi. Tuntuu oudolta kun ihminen luokitellaan homoksi tai heteroksi tai biseksuaaliksi. Joskus tuntuu myös oudolta kun ihminen luokitellaan mieheksi tai naiseksi muutenkin kuin biologisesti. On outoa kuvata monimutkaista asiaa yhdellä sanalla johon liittyy tiettyjä assosiaatioita jotka eivät läheskään aina pidä paikkaansa. Tiedän, että se on aivan luonnollinen reaktio ja ihmisten on tehtävä niin. Kasveille, eläimille, lajitovereille... kaikki täytyy luokitella. Teen sitä itsekin. Luon itsekin mielikuvia ja saatan asettaa ihmiset omaan henkiseen lokerikkooni. Mutta on monia hetkiä jolloin se tuntuu väärältä ja pahalta. Ei minulla ole tarpeeksi käsitystä toisesta ihmisestä tiivistääkseni häntä yhteen tai edes muutamaan sanaan. Ei minulla ole oikeutta tiivistää monipuolista persoonaa yksinkertaiseksi. Mutta kaikki tekevät johtopäätöksensä ja sen avulla he selviytyvät maailmassaan ja pitävät sen järjestyksessä. Ei kai sille mitään voi.
Mutta toivoisin, että näitä lokerikkoja ei pelättäisi penkoa ja miettiä, kuuluisivatko niissä olevat asiat vaikka sekaisin lattialle. Huh huh, menipä hassuiksi vertauksiksi. Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti