Mitä ihmettä? Ihanko oikeasti tämän kymmentuntisten työpäivien ja koulun deadlinejen täyttämän ajan jälkeen on yhtäkkiä monta päivää vapaata? Pakkohan se nyt on uskoa kun tässä on keskiviikosta asti oltu ihan oikeasti vapaalla. On jännää huomata etten heti osannut oikein siirtyä siihen vapaa-aikamielentilaan. Ihmisen aivot ja keho ehtivät tottua hurjaan pyöritykseen yllättävän nopeasti ja sitten onkin jo outoa hidastaa taas vauhtia. No, sitten kun se vapaa-aikafiilikseen pääsy onnistui niin vapaa-aika tuntuu suorastaan ihanalta luksukselta. Siirryin jotenkin heti sellaiseen hassuun "kotirouvatilaan" joka on minulle aika harvinainen ja leivoin keskiviikkoaamupäivän ja päivän muffinsseja. Torstai meni neuloessa ja tämä aamupäivä meni siivotessa. No, siivoamisessa sain onneksi sulhaselta apua kun olisi muuten tämä vielä viipyilevä väsymys ajanut minut vain istumaan paikallani ja lykkäämään siivoamista viikonloppuun.
 |
| Helmikuun vegaanisia mustikkamuffinsseja |
Sää on edelleen ihana, juuri sellainen täydellinen kävelysää. Tässä on ollut mukavasti muutama päivä hengähtää ennen uutta lukukautta, joka siis alkoi helmikuun alussa. Sitten voi ryhtyä taas ajattelemaan koulua ja ennen kaikkea vaihtoon lähtemistä. Helmikuu tarkoittaa siis myös sitä, että on aika hakea lähtölupaa koululta kun kerran ensi syyslukukaudeksi sinne ulkomaille haluan.
Vaihtoon lähtemisessä on siis useampi vaihe. Ensimmäinen vaihe on tietenkin päättää vaihtoon lähtemisestä ja alkaa ajatella kohdemaata. Sitten haetaan omalta koululta lupa lähteä. Tämä meinaa siis sitä, että koululla tarkistetaan että vaihtoon lähtijällä on opinnot hyvällä mallilla ja ettei samaan isäntäkouluun ole tunkeutumassa liian monta oppilasta kerralla. Kun lähtölupa on myönnetty niin huhtikuussa on sitten aika hakea itse isäntäkouluun. Sitten on aika tehdä loput lähtövalmistelut ja lähteä. Olo on vähän kuin jonkun hassun kykyjenetsinärealitysarjan karsinnoissa. Pitää päästä kahdesti jatkoon. En voi sanoa tykkääväni siitä tunteesta.
Niin ja varmasti olisi hyvä mainita tässä se minun ykköskohdemaani. No, toisaalta, puhutaan siitä sitten toisessa postissa kunhan on ensin lähetetty hakupaperit matkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti