keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Strong together, united forever...

...We're the best of FRIEEEEEEEENNNDDDSS. Eli siis sain itselleni kaveriksi suomalaisen luokkakaverini Glasgowsta ja kaveri ja kaveri ja jee se on kiva sana.

Olen tuntenut oloni aina vähän yksinäiseksi välillä jos noista muutamist edellisistä teksteistä on saanut selville. Olen kyllä sellainen ihminen että viihdyn yksin ja minua ei ollenkaan haittaa olla yksin pidempiäkin aikoja. Ongelma tulee siinä kun olen porukassa jossa tajuan että katson maailmaa eri tavalla kuin he. Tai siis, kaikkihan katsovat maailmaa eri tavoilla mutta välillä tuntuu että mie katson maailmaa enemmän eri tavalla kuin muut sen hetkisessä porukassa olevat ihmiset. Tai sitten en mutta muut osaavat käyttäytyä asian kanssa paremmin kuin minä ja... ANYWAY, kaveri. Samainen kaveri jonka luona olin silloin kun olin Glasgowssa. Ja miun immuniteettisysteemi todisti olevansa näin internet-murteella sanottuna TROLL koska sairastuin noin kaks päivää ennen kun kaverini tuli tänne eli jee. Olin kuumeessa pari päivää mutta jaksoin silti leipoa keksejä ja kakkua koska tämä visiitti osui mukavasti meidän molempien synttäreiden välimaastoon. Kaverini saapui tänne perjantaina ja menin häntä juna-asemalle vastaan josta kävelimme miun kämpälle ja mie tein pinaattilettuja joista tuli varmaan rumimpia pinaattilettuja ikinä mutta ainakin ne maistu pinaattiletuilta.
Suklaakakkua synttäriksi!
Juttelimme tosi paljon ja oli tosi mukava taas kun oli juttukaveri jonka kanssa oli helppo puhua vähän kaikesta. Mentiin liian myöhään nukkumaan ja lauantaina kiskouduimme hyvissä ajoin ylös että kerkesimme markkinoille ostamaan vihanneksia ja leipää. Sitten lähdimme kaupungille kiertelemään ja kävimme kaikissa pienissä ja kivoissa ja hassuissa kaupoissa. Löysin tuliaisia ja Curiosity Shopissa oli tosi hieno kaulakoru jonka ostin ja olin iloine. Olismme menneet sitten Sligo Abbeyyn mutta se oli mennyt hassuun aikaan kiinni. Sitten etsimme ruokapaikkaa mutta nekin oli menneet hassuihin aikoihin kiinni. Päädyimme lopulta joen äärelle sandwich-baariin. Illalla söimme sitten uunijuureksia kotona. Ja kakkua ja keksejä.

Sunnuntaiaamuna lähdimme Dubliniin. Tai tarkoitus oli lähteä sunnuntaiaamuna mutta missasimme kaksi junaa joten pääsimme matkaan vasta yhdeltä iltapäivällä. Mutta saimme vielä kuljeskella lisää täällä Sligossa. Dublinissa oli onneksi kaupat auki vielä yllättävän myöhään ja kävimme tosi kivassa vaatekaupassa ja karkkikaupassa ja pyörimme sitten Temple Barin alueella. Olimme yötä samassa hotellissa missä olin kun ensi kertaa tulin Dubliniin ja heräsimme sitten aamulla liian aikaisin että kaverini ehti lentokoneeseen ja mie ehin junaan ja kouluun. Oli ihan liian lyhyt reissu mutta olipahan ainakin reissu.

SATEENKAARI!



Lopuksi vielä sligolainen KISU! Oon nähny tämän kaverin pari kertaa meijän kämpän lähellä.

2 kommenttia:

  1. Oh mi mikä kisu siellä on! Ja voi että muistelen tuota reissua jo nyt niin lämmöllä, ja yritän parhaani jos ei joulukuun alussa nouse lentojen hinnat taivaisiin niin koitan sumplia itseni sinne vielä uudestaan, Sligossa on vain jotain uskomatonta tunnelmaa joka vei sydämeni, ja joka minun kohdallani tuleekin ehkä kokea enemmän pyrähdyksinä kuin pitempiaikaisena oleskeluna. Ja oli kyllä koko Irlannissakin, siinä country sidessa ja kaikessa, mutta haluaisin tulla sinne ennen sitä 20. päivää vielä mielelläni edes toiseksi pyrähdykseksi.

    Strong together, united forever...
    ...We're the best of FRIEEEEEEEENNNDDDSS! En jaksanu kirjottaa ite.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä erittäin mukava vierailu. Welllllllcommmme back!

      Poista