Lauantai 1.9.
Matka Irlantiin alkoi lennolla Joensuusta Helsinkiin äidin ja isän seurassa. Siitä jatkoin aivan yksin Dublinin koneeseen. En ollut aiemmin lentänyt yksin, mutta jotenkin kaikki sujui hyvin rutiinilla enkä älynnyt juuri hermoilla. Pitkältä se matka kuitenkin tuntui. Kun sitten lopulta pääsin Dublinin lentokentälle, otin taksin hotellille ja sopeutin aivoni äkkiä tajuamaan, että pelkääjänpaikka on auton vasemmalla puolella. Sitten koitti ensimmäinen kulttuurisokki tai jokin vastaava sillä Irlannissa ajetaan ilman mitään käsitystä turvaväleistä ja pujotellaan autolla ihme väleistä. Pitäessäni kieltä pois hampaiden välistä kaiken varalta minusta alkoi tuntua, että matka oli tosissaan alkanut. Sligoon en tullut kun vasta maanantaina, joten viikonloppu meni tällaisen kaupunkiloman merkeissä. Sain muuten varmaan koko kaupungin viimeisen hotellihuoneen joka ei maksanut tuhansia euroja yöltä ja joka ei myöskään ollut iso ryhmämajoitushuone.
Minulle kaupunkiloma tarkoittaa lähinnä kävelyä ympäri kaupunkia ja kivojen rakennusten ja ihmisten ja maisemien katselua. Tosin ensimmäisenä päivänä paikalle tullessani alkoi kello näyttää jo ruoka-aikaa, joten ensimmäinen päivä meni varovaisemmassa keskustaan vievän reitin etsimisessä ja minulle käyvän ravintolan paikantamisessa. Dublinissa jalankulkijoiden liikennevalot kuulostavat muuten melkein kuin jonkun vanhan Atari-pelin ääniefekteiltä. Opin tosin melkein heti, etteivät Irlannin jalankulkijat välitä Atarivaloista lainkaan vaan menevät tien yli milloin siltä tuntuu. Vielä pahemmin kuin Joensuussa. Sää oli kuitenkin hyvä, tosi tuulinen eli ei liian kuuma. Paljon puhutusta Irlannin sateesta ei ollut tietoakaan.
 |
| Puluja! |
Hotellissa tarjoiltiin aamupala pöytään! Sen kokemuksen jälkeen ensimmäinen tehtäväni oli paikallistaa juna-asema, josta ostaisin lipun Sligoon. Sligon juna lähti Connollyn asemalta, ja se oli aika lähellä keskustaa helposti löydettävissä. Ostin lipun ja aloin tuntea oloni tosi itsenäiseksi. Sen jälkeen lampsin takaisin hotellille ja odotin siellä pari tuntia ennen kuin lähdin uudelleen liikkeelle etsimään ruokaa ja katselemaan kaupunkia.
Minulle oli kerrottu, että Dublinissa on fiini bisnesalue ja boheemi hippialue ja huonompikuntoinen rikollisalue. En ole varma viittasivatko kaksi viimeistä kommenttia samaan alueeseen eri näkökulmista tai että päädyinkö oikeasti kummallekaan alueelle keskustaa kierrellessäni, mutta huomasin kyllä, että rakennusten kunto ja fiiniys vaihtui hetkessä ränsistyneestä kiiltävään lasiin. Dublin on kaunis kaupunki ja siellä oli mukava kävellä. Ja sieltä löytyi vaikka minkälaisia kauppoja ja kahviloita ja tietysti pubeja. Kaikesta kiertelystä ja tarjonnasta huolimatta kävin vain muutamassa kaupassa enkä ostanut melkein mitään. No, ensi kerralla ehkä sitten.
 |
| En tiedä mikä tämä hieno rakennus oli, mutta varmaan se on jokin tärkeä tönö. |
 |
| En ole tosiaankaan mikään valokuvaaja ja päivä oli turhankin aurinkoinen. Plääh. Mutta siinä teille pubi. |
 |
Palasin hotellille hyvissä ajoin ja ehdin katsoa telkkaria. Irlannissa on vielä analogiset kanavat ja digivaihdos on lokakuun loppupuolella. Saanpa elää senkin kahdesti.
Maanantai 3.9.
Aamupalan jälkeen lähdin kohti juna-asemaa kaikkien kapsäkkieni kanssa ja saavuin perille hyvissä ajoin ennen junan lähtöä. Juna lähti noin kello 11 aamulla. Oli siis aika heittää hyvästit Dublinille ainakin toistaiseksi. Paljon tekemättömiä ja näkemättömiä asioita sinne ainakin jäi.
 |
| Best name ever? Täälläkään en ehtinyt käydä :( |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti