Ruokaa ja harrastuksia

Suomen koululta annettiin ennen lähtöä muiden muassa semmonen ohje, että hanki harrastus nii ei tuu koti-ikävä. Ei miulla kyllä ole koti-ikävää ollut missään vaiheessa, mutta harrastuksia on tosiaan ollut pakko ruveta katselemaan kun en oikein osaa olla liikkumatta ja kotona kaiket illat. Olin jo ennen lähtöä vähän miettinyt ja päättänyt että tämä vaihto on hyvä mahdollisuus kokeilla jotain uutta. Rakastan wadoruy-karatea ihan mahdottomasti enkä voi olla sitä välillä huitomatta, mutta ajattelin että voisin täällä ollessani aloittaa jotakin muutakin uutta kokeiltavaksi. Vaikka kuulin kyllä että täällä on jopa KAKSI wadoseuraa joten saatan kyllä sortua jossain vaiheessa ehkä. Onneksi koululla on hyvä kuntosali jossa on pieni tatami ja jossa voi käydä huitomassa ja muutenkin hikoilemassa kerran pari viikossa tai useamminkin jos huvittaa ja jaksamista riittää.

Mutta uusi harrastus. Kokeilin tällä viikolla aikidoa. Täällä koululla on oma seura jossa voi käydä ilmaiseksi harjoittelemassa. Siellä oli mukava 2.dan-mies ja mukavia oppilaita joista jo vähän kokeneemmat toimivat apuohjaajina. Se vaikuttaa kiinnostavalta ja kivalta ja pehmeältä. Ensi viikolla taas.

Tänään menin sitten Sligon airsoft-hallille. Jep, täällä on semmoinenkin. Siellä kerroin mukavalle nuorelle ja (ehkä) paikallisaksentilla puhuvalle miehelle että haluan kokeilla jousiammuntaa. Se mukava nuori mies sitten neuvoi miulle nopeasti perusteet. En ollut koskaan aiemmin ampunut kunnon jousella vaikka hinku on ollutkin kova jo vuosia. Ja se oli juuri niin mahtavaa kuin olin ajatellutkin. Pari kertaa sain nuolen jopa osumaan sinne minne tähtäsin. Sinne mennään toistekin vaikka vähän kalliiksihan tuolla säännöllinen käyminen saattaa käydäkin (mutta hei, ilmaista aikidoa jolla säästää selvää rahaa joten balance?).

 

Ja sitten voisin kertoa vähän ruoasta. Olen jo maininnut että täältä löytyy ihan mukavasti kasvisravintoa ja yksi ekokauppakin. Tai itse asiassa kaksi. Saattaahan täällä olla vielä useampikin mutta en ole niitä vielä löytänyt. Mutta kaksikin on jo tosi hyvin. Ja lisäksi IT Sligon parkkipaikalla on joka lauantai markkinat jossa paikalliset viljelijät myyvät viljelemiään tuotteita. Siellä melkein kaikki on luomua ja paikallista ja HALPAA. Nuo kuvassa olevat vihannekset ja juurekset ja hedelmät ovat kaikki sieltä ja koko satsi maksoi yhteensä 5,20 euroa! Jes! Sinne taas huomenna ostamaan koko viikon vihannekset!

Vegaanista juustoraastetta tai muuta samantapaista en ole vielä löytänyt ja vähän harmi koska tekisi mieli tehdä jossain vaiheessa pitsaa mutta pitää varmaan sitten sortua eläinjuustoon. Tai sitten en tee ollenkaan pitsaa. Hei, hyvä idea! Kivoja maustettuja tofuja täältä kyllä löytyy. Voisin sortua mieluummin niihin. AI NIIN! Ja löysin täältä SUOMALAISTA hapankorppua! Pakkohan sitä oli isänmaallisuuden puuskassa ostaa. Kiitos Tír na nÓg!

Kävin koulun kirjastolla ihan kunnolla tutkimassa niiden kirjavalikoimaa. Tai en oikeastaan päässyt muotoiluhyllyä kauemmas kun lainauskiintiö (3 kirjaa) oli jo täynnä. Ja niin paljon kiinnostavuutta jäi hyllyyn! Näitä siis lukemaan viikonloppuna:

Wat That Weird Hippy Do

Noin kuukauden oon jo täällä Irlannissa asustanu ja tähän asti oon kai ollu suht normaalinoloinen tyyppi näille paikallisille. Tänään sitten rupesin keräilemään tölkkejä. Tölkkihamsterit ja pullonkerääjät ovat Suomessa ihan luonnollisessa elinympäristössään mutta täällä Irlannissa se elinkeino ei ole ottanut tuulta alleen. Täällä tölkeistä tai pulloista ei nimittäin saa panttia.

Rupesin keräilemään tölkkejä koska ajattelin että tekisin niistä jotain isoa muotoiluprojektiani varten. Koulun ihmiset saavat siis tottua outoon hippityttöön joka kuivaa limpparitölkkejä käsienkuivaajan alla (täällä on muuten tosi tehokkaat käsikuivaajat).

En nyt keksi hirveästi mitään muuta sanottavaa. Vähän tuntuu jo paineita kaikista hommista mutta toisaalta ne hommat vaikuttavat tosi mielekkäiltä koska kaikki liittyvät isoon muotoiluprojektiin ja ihan oman tuotteen suunnitteluun ja markkinointiin ihan ammattimaisella tavalla.

Niin ja ei siellä Culture Nightissa ollut juuri mitään. Oltiin siellä vähän myöhässä, mutta tuli kuitenkin käytyä kattomassa The Modelissa hienoa konserttia jossa soitettiin rentouttavaa musiikkia ja samalla siellä oli setä joka pyöritteli levysoittimella levyjä jonka päälle se laitto valoa heijastavia asioita ja heijasti sitten koko valon ja liikkeen valkokankaalle. Kävimme myös hienossa taidenäyttelyssä. Siellä oli töitä taiteilijalta nimeltä Sonia Shiel jolla oli tosi ihania töitä. Tykkäsin erityisesti "Bank" -taulusta.

Kirjoittelen huomenna vaikka sitten vähän enemmän jos jaksan. Nyt oon aika väsyny.

Paper Shoes

Tai oikeastaan pahvisandaalit. Koulua on nyt kaksi viikkoa takana ja tällä viikolla aloitimme kunnon oppitunnit. Kaikki opettajat ovat olleet mukavia ja ammattimaisia ja koulunkäynti tuntuu taas kiinnostavalta väsyneen viime kevään jälkeen! Ensimmäinen lämmittelyprojekti oli väsätä pahvista sandaalit. Tai se pahvi oli kyllä enemmän paksuhkoa paperia mutta whatever. Tänään esittelimme tuotoksemme ja aika monen kengät eivät kestäneet catwalkia mutta miun kengät kesti vaikka miun liima olikin tosi kämäistä. Jee!

Oon jopa aika ylpeä näistä popoista.

Tänä iltana on Culture Night eli kaupunkiin päin käy askel. Niin ja miulla on nyt kämppiksenä mukava tyttö Belgiasta enkä ole enää yksin eikä tämä kämppäkään ole enää kylmä kun saatiin patterit toimimaan. Tässä aika lähellä on muuten kiva taide/kulttuurikeskus nimeltä The Model. Kävin siellä viime viikolla katsomassa The Haunting -elokuvan. Siis sen 60-luvun HYVÄN version, en sitä remakea joka on kuulemma ihan kamala. Tykkäsin Hauntingista muuten paljon, mutta yleisö oli turhan äänekästä porukkaa varsinkin kun ottaa huomioon että filmi oli tunnelmallista kauhua ja siihen tunnelmaan oli hankala päästä kun ihmiset mölisi ja nauro joka asialle. Plääh. Mutta oon iloinen että kävin siellä. Sisään pääsi muuten kuudella eurolla ja sai popkornit päälle!

Löysin myös joku aika sitten keskustasta Tír na nÓg -nimisen luomuekohippeilykaupan jossa myytiin pesupähkinöitä, spelttijauhoja, Clipper-teetä, vegaanisia jugurtteja ja kaikkea muuta sellaista mistä minä tykkään!

Ei kannata sekoittaa kulman takana olevaan samannimiseen turistikrääsäkauppaan. Tai kannattaa jos haluat ostaa postikortteja?

Tie joka vie keskustaan koululta päin. Tuo auto tunki itsensä harvinaisen tyylikkäästi kuvaan.

Viikonlopun aikana pitäisi yrittää keksiä aihe ISOLLE design-projektille johon keskitytään ilmeisesti lähes koko lukukauden kaikki tunnit. Mutta ensin kaupunkiin katsomaan mitä Culture Night pitää sisällään!

No hei, Irlanti

Viikon Sligossa oleilun jälkeen tämä paljon ulkomaalaisille mainostettu Irlanti nosti päätään. Nyt on saatu niitä sateita ja tuulia ja ties mitä sääilmiöitä. Lisäksi irlantilaiset ovat olleet tosi mukavia ja valmiita auttamaan kaikkia. Ja kun kävimme Glencarin järvellä ja vesiputouksella, niin tajusin mistä se "satujen saari" tulee.

En nyt oikeastaan keksi mitään muuta sanottavaa. Koulu alkoi ja saimme heti projektin jonka deadline on jo huomenna eli täällä ei tuhlattu aikaa mihinkään pehmeään laskuun. Onneksi projekti on ryhmäprojekti ja muut ryhmäläiset ovat mukavia niin ei tarvitse ihan yksin heti panikoida mistään. Muotoiluryhmän tunnit ovat vähän kauempana koulusta, ex-mielisairaalahotellin, rakennustyömaan ja nykyisen mielisairaalan keskellä. Koulurakennukset ovat alkaneet herätä eloon, mutta kouluruokaa täältä ei saa. Tai saa joitain kalliita sämpylöitä pikkutiskeiltä ja sipsejä automaateista. Onneksi Tescosta löytyy myös ekohippivegekokillekin ihan mukavasti ruoka-aineksia.

Lupasin kaupunkikuvia Sligosta. No tässäpä muutama:

Yksi kaupungin harvoista uusista rakennuksista, Glasshouse Hotel.

Kaupungin ylpeys, kirjailija W.B. Yeats. Ja päästä kasvava katulamppu kiitos huonon kuvakulman.



 

Ja sitten myös luontokuvia Glencarilta:

 

Glencarin vesiputous.

 

Ja hei, lammas ja taas ihan hyvä kuva!



Ja sitten loppukevennykseksi paras lastenhoitopaikka ever:



Grass is Always Greener...

Niin että onko se Irlanti niin vihreä kuin joka paikassa mainostetaan? No joo, onhan se. Täällä ei kuulemma tule lunta mutta se jää vielä nähtäväksi. Joka tapauksessa vielä tähänkin aikaan, kun Suomessa puut alkavat jo kellastua on täällä kesäkukka-aika parhaimmillaan. Ja ruoho on vihreää. Eri tavalla vihreää kuin Suomessa. Kun värikynissä on semmoinen aika kirkas vaaleanvihreä, jota sanotaan ruohonvihreäksi niin irlantilaisesta ruohosta siinä on ollut kyse. Kirkkaina päivinä luonto on kuin photoshopissa olisi väännelty värisäätimiä kirkkaan ja kylläisen suuntaan. Lisäksi täällä kitketään paljon kevyemmällä kädellä ja joskus katulampputolpatkin on tosi kauniisti muratin peitossa. Ja on täällä puitakin, tosin suhteellisen vähän ja suurin osa on vielä nuoria. Mutta maalaismaisemia voi katsella kävelymatkan päässä.

 

 

Sligo on aika pieni kaupunki ja lähes kaikki rakennukset ovat vanhoja. Eilen käydyn kaupunkikierroksen jälkeen tiedän, että iso osa rakennuksista on jopa keskiajalta ja että täältä löytyy myös ehkä maailman vanhin liikenneympyrä. Koulu on tosin moderni, osin modernimpi kuin kouluni Suomessa. Asuntoni on myös aika uudennäköisessä rakennuksessa sellaisessa opiskelija-asuntokylässä ihan lähellä koulua. Tässä ihan vierestä löytyy myös suuri hieno hotelli joka oli alun perin mielisairaala! Eli kaikin puolin hienoa, vaikka asunto onkin aika kylmä ja tyhjä kun kämppikseni eivät ole vielä saapuneet. Lisäksi keskustaan ja lähimpään kunnon ruokakauppaan on noin puolen tunnin kävelymatka. Onneksi täällä on loppujen lopuksi helppo suunnistaa. Heti saavuttuani lähdin yksinäni vastoin paikallisen Gardan (poliisi) "Irlanti on turvallinen paikka mutta kaiken varalta kannattaa aluksi kulkea porukassa" -ohjeita mutta onnistuin varmaan olemaan näyttämättä ihan liian turistilta. Pyhäksi maamerkikseni tuli katu nimeltä Stephen Street!

Miun huoneessa ei aluksi ollut edes täkkiä eikä tyynyä. Oli kylmä eka yö.

Clarion Hotel, ex-mielisairaala!

Koulun pihalla oleva kokoontumispaikka ja The Fish.

Koulu alkaa vasta ensi viikolla ja tämä viikko meni esittelyissä ja toisiin vaihtareihin tutustuessa. Täällä on varmaan noin sata vaihtaria ympäri maailmaa, suurin osa ranskalaisia ja saksalaisia mutta löytyi täältä toinen suomalainenkin ja yksi ruotsalainen. Koulun henkilökunta on keksinyt meille vaikka mitä mukavaa ja pitäneet meistä hyvää huolta ja lisäksi olemme pitäneet huolta itsestämme ja toisistamme. Siihen kaikkeen mukavaan on kuulunut irlantilaista tanssia ja yökerhoilua (josta en kyllä pitänyt yhtään) ja kävelyä läheiselle Knocknarea -vuorelle jonka huipulla oli kelttimytologian kuningatar Maeven hauta ja hienot näkymät. Harmi että oli sumuista niin ei tullut kovin hyviä maisemakuvia.

Lampaita Knocknarealla ja taustalla surffausaaltoja. Irlannissa on muuten PALJON lampaita.

 

Maeven hauta. Ota vuoren juurelta kivi ja tuo se tänne. Se tuo ilmeisesti onnea.

Ja Ripu rupesi luontokuvaajaksi ja kerrankin ihan hyvä kuva. Lehmiä!

Nyt on sitten viikonloppu ja on muuten tullut käveltyä joka päivä ties miten paljon. Voisi vaikka huilata vähän. Ja sitten lähteä taas kävelemään kaupunkiin... Ensi kerralla sitten kaupunkikuvia?

Dublin 1.9.-3.9.2012

Joo olen ollut Irlannissa jo melkein viikon. Ja nyt miulla on nettiyhteyskin. Jee! Pitää alkaa paikata tätä uutispimentoa. Matkakertomuksen paikka siis:

Lauantai 1.9.

Matka Irlantiin alkoi lennolla Joensuusta Helsinkiin äidin ja isän seurassa. Siitä jatkoin aivan yksin Dublinin koneeseen. En ollut aiemmin lentänyt yksin, mutta jotenkin kaikki sujui hyvin rutiinilla enkä älynnyt juuri hermoilla. Pitkältä se matka kuitenkin tuntui. Kun sitten lopulta pääsin Dublinin lentokentälle, otin taksin hotellille ja sopeutin aivoni äkkiä tajuamaan, että pelkääjänpaikka on auton vasemmalla puolella. Sitten koitti ensimmäinen kulttuurisokki tai jokin vastaava sillä Irlannissa ajetaan ilman mitään käsitystä turvaväleistä ja pujotellaan autolla ihme väleistä. Pitäessäni kieltä pois hampaiden välistä kaiken varalta minusta alkoi tuntua, että matka oli tosissaan alkanut. Sligoon en tullut kun vasta maanantaina, joten viikonloppu meni tällaisen kaupunkiloman merkeissä. Sain muuten varmaan koko kaupungin viimeisen hotellihuoneen joka ei maksanut tuhansia euroja yöltä ja joka ei myöskään ollut iso ryhmämajoitushuone.

Minulle kaupunkiloma tarkoittaa lähinnä kävelyä ympäri kaupunkia ja kivojen rakennusten ja ihmisten ja maisemien katselua. Tosin ensimmäisenä päivänä paikalle tullessani alkoi kello näyttää jo ruoka-aikaa, joten ensimmäinen päivä meni varovaisemmassa keskustaan vievän reitin etsimisessä ja minulle käyvän ravintolan paikantamisessa. Dublinissa jalankulkijoiden liikennevalot kuulostavat muuten melkein kuin jonkun vanhan Atari-pelin ääniefekteiltä. Opin tosin melkein heti, etteivät Irlannin jalankulkijat välitä Atarivaloista lainkaan vaan menevät tien yli milloin siltä tuntuu. Vielä pahemmin kuin Joensuussa. Sää oli kuitenkin hyvä, tosi tuulinen eli ei liian kuuma. Paljon puhutusta Irlannin sateesta ei ollut tietoakaan.



Puluja!

 Sunnuntai 2.9.

Hotellissa tarjoiltiin aamupala pöytään! Sen kokemuksen jälkeen ensimmäinen tehtäväni oli paikallistaa juna-asema, josta ostaisin lipun Sligoon. Sligon juna lähti Connollyn asemalta, ja se oli aika lähellä keskustaa helposti löydettävissä. Ostin lipun ja aloin tuntea oloni tosi itsenäiseksi. Sen jälkeen lampsin takaisin hotellille ja odotin siellä pari tuntia ennen kuin lähdin uudelleen liikkeelle etsimään ruokaa ja katselemaan kaupunkia.

Minulle oli kerrottu, että Dublinissa on fiini bisnesalue ja boheemi hippialue ja huonompikuntoinen rikollisalue. En ole varma viittasivatko kaksi viimeistä kommenttia samaan alueeseen eri näkökulmista tai että päädyinkö oikeasti kummallekaan alueelle keskustaa kierrellessäni, mutta huomasin kyllä, että rakennusten kunto ja fiiniys vaihtui hetkessä ränsistyneestä kiiltävään lasiin. Dublin on kaunis kaupunki ja siellä oli mukava kävellä. Ja sieltä löytyi vaikka minkälaisia kauppoja ja kahviloita ja tietysti pubeja. Kaikesta kiertelystä ja tarjonnasta huolimatta kävin vain muutamassa kaupassa enkä ostanut melkein mitään. No, ensi kerralla ehkä sitten.

En tiedä mikä tämä hieno rakennus oli, mutta varmaan se on jokin tärkeä tönö.

 

 

 

Niin ja kyllä minä tosiaan semmoisen mukavan hipihtävämmän alueenkin löysin. Alueen nimi oli Temple Bar ja ainakin takkutukkien määrä nousi eksponentiaalisesti sinne tultaessa. Siellä oli kapeat kadut ja paljon mukavia pieniä puoteja ja kahviloita ja pubeja ja vanhoja värikkäitä rivitaloja.

En ole tosiaankaan mikään valokuvaaja ja päivä oli turhankin aurinkoinen. Plääh. Mutta siinä teille pubi.

 

Löysin lihapainotteisten dieettien keskeltä kasvisravintolankin! Se oli tosin krishnalainen joten en jäänyt sinne hymnejä kuuntelemaan vaan löysin sellaisen Food Hallin jossa oli monia ruokakojuja joissa tarjoiltiin ties minkämaalaisia ruokia. Ostin sieltä kasvisburriton enkä vieläkään tiedä mikä tortillan ja burriton ero on. Onko tortilla se pelkkä lettu ja burrito se ruoka? Suuria kysymyksiä.

Palasin hotellille hyvissä ajoin ja ehdin katsoa telkkaria. Irlannissa on vielä analogiset kanavat ja digivaihdos on lokakuun loppupuolella. Saanpa elää senkin kahdesti.

Maanantai 3.9.

Aamupalan jälkeen lähdin kohti juna-asemaa kaikkien kapsäkkieni kanssa ja saavuin perille hyvissä ajoin ennen junan lähtöä. Juna lähti noin kello 11 aamulla. Oli siis aika heittää hyvästit Dublinille ainakin toistaiseksi. Paljon tekemättömiä ja näkemättömiä asioita sinne ainakin jäi.

Best name ever? Täälläkään en ehtinyt käydä :(