Hohhoi byrokratia jyllää myös vaihtopuolella. Surprise surprise. En jaksa edes laskea kuinka monta lomaketta olen täyttänyt ja kuinka monta kertaa olen joutunut kärsimään epävarmuudesta, että ovatko kaikki paperit valmiina ja ovatko ne kaikki oikeassa paikassa. Lisäksi tuntuu etteivät edes opettajat ole läheskään aina perillä asioista varsinkin kun tämä Irlannin kontakti on niin uusi. Argh!
Noh, nyt sovitaan kuitenkin että kaikki paperit ja hakemukset ja internetjutut on täytetty ja oikeassa paikassa ja että minä en jaksa enää vekslata niiden kanssa! Olen tehnyt kaikkeni, nyt sitten odotellaan. Ja tiedän, että tämä on vasta alkua kun en ole edes hakenut asuntoa enkä mitään, mutta uskoisin että se hoituu sujuvammin kun ainakin tiedän pääseväni vihreälle saarelle. Sitä odotellessa...
Hyvää vappua kaikille!
...ehkä ne joskus johtavatkin jonnekin.
maanantai 30. huhtikuuta 2012
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Heja, Sverige!
Aika on kulunut vaihtopapereiden selvittelyssä ja koulunkäynnissä ja etenkin portfolion vääntämisessä. Mutta olen ehtinyt käydä treenaamassa karateakin ja viikonloppuna kävin Ruotsissakin karateleirillä muutaman muun seurakaverini kanssa. Voisin tässä hieman harjoitella jonkinlaista matkaraportoimista, vaikka vähän harmittaakin kun en ottanut yhtään kuvia...
Lähdimme Ruotsiin perjantaina liian aikaisin aamulla ja lensimme Helsinkiin ja sieltä Tukholmaan Arlandan lentokentälle. Vuokrasimme auton ja aloimme huristella kohti leiripaikkaa, joka oli Herrljungassa eli melkein toisella puolella Ruotsia. Arlanda-Herrljungan välillä kevät oli jo pidemmällä kuin Suomessa ja tiet olivat jo ihan kuivia ja leskenlehdetkin uskalsivat jo puskea ylös maasta. Matka meni aika leppoisasti vaikka pysähdyimmekin syömään isoon pahaan Mäkkäriin. Ruotsissa tuntui olevan McDonald'seja kolme kymmenen kilometrin matkalla, tai sitten ne vain mainostivat itseään paljon teiden varsilla. Puolet meidän pienestä seurueestamme ei ole suuria Mäkkärien ystäviä mutta pysähdyimme sinne kuitenkin ihan hyvillä mielin kun saatiin jotain ruokaa. Minua arvelutti vähän, että saako sieltä mitään kasvisruokaa varsinkin kun paikan ruokalista, joka jakautui ainakin viidelle eri näytölle näytti tosi suppealta (vaikka siihen tarvittiin se viisi näyttöä). Mutta kun kysyin asiasta, niin erinomaista englantia puhuva myyjä sanoi että niiltä löytyy McBean -papuburgeri. Se olikin ensimmäinen hampurilainen jonka söin noin viiteen vuoteen ja se oli jopa ihan hyvää. Oli hämmästyttävää huomata, että Mäkkärissä osataan tehdä ihan hyviä kasvispihvejä.
Muutenkaan ruoan kanssa ei ollut mitään ongelmia. Leirin leirimaksuun kuului majoitus treenipaikan vieressä olevassa koulussa ja lisäksi ruoat paikallisessa pizzeriassa, jossa osataan tehdä myös hyvää kotiruokaa. Minulle tehtiin kasvisruoat pyydettäessä ja paikan mukava omistaja kutsui minua det lilla trolletiksi tai vastaavaksi hiusteni ja hiippahuppuni takia. Majoitus koulun lattialla on tullut jo tutuksi eikä pienet lihasjumit ole tähän mennessä hirveästi haitanneet treenaamista.
Itse leiri oli hyvä, kuten aina edellisilläkin kerroilla. Pääohjaajana toimi Shingo Ohgami 8. dan ja vaikka treenipaikan sisäilma olikin aika huono varsinkin treenien loppua kohden, kestimme hapenpuutteenkin hyvin mielenkiintoisten oppien avulla. Treenien välissä oli vähän aikaa aina lojua leiripaikalla tai kuljeskella Herrljungassa, joka on pieni ja nätti kaupunki (kunta? kylä?) jossa on paljon vanhahkoja omakotitaloja ja todella kovalla kädellä trimmailtuja puita jotka näyttävät mutanteilta.
Vaikka tiedänkin, että Ruotsissa puhutaan todella hyvää englantia, oli silti mukava jälleen huomata se. Oli myös mukava yrittää vääntää ruosteessa olevaa ruotsia ja ilokseni osasin suurimman osan ajasta jopa kommunikoida sillä. Paluumatkalla pysähdyimme syömään Pizza Hutissa, ja aika kului siellä muiden suomalaisten kanssa niin mukavasti että meinasimme myöhästyä paluulennolta. Onneksi Arlandaan vievä tie oli pääasiassa moottoritietä.
Nyt olen taas kotona ja aika uupunut. Mutta mukava reissu kyllä oli.
Lähdimme Ruotsiin perjantaina liian aikaisin aamulla ja lensimme Helsinkiin ja sieltä Tukholmaan Arlandan lentokentälle. Vuokrasimme auton ja aloimme huristella kohti leiripaikkaa, joka oli Herrljungassa eli melkein toisella puolella Ruotsia. Arlanda-Herrljungan välillä kevät oli jo pidemmällä kuin Suomessa ja tiet olivat jo ihan kuivia ja leskenlehdetkin uskalsivat jo puskea ylös maasta. Matka meni aika leppoisasti vaikka pysähdyimmekin syömään isoon pahaan Mäkkäriin. Ruotsissa tuntui olevan McDonald'seja kolme kymmenen kilometrin matkalla, tai sitten ne vain mainostivat itseään paljon teiden varsilla. Puolet meidän pienestä seurueestamme ei ole suuria Mäkkärien ystäviä mutta pysähdyimme sinne kuitenkin ihan hyvillä mielin kun saatiin jotain ruokaa. Minua arvelutti vähän, että saako sieltä mitään kasvisruokaa varsinkin kun paikan ruokalista, joka jakautui ainakin viidelle eri näytölle näytti tosi suppealta (vaikka siihen tarvittiin se viisi näyttöä). Mutta kun kysyin asiasta, niin erinomaista englantia puhuva myyjä sanoi että niiltä löytyy McBean -papuburgeri. Se olikin ensimmäinen hampurilainen jonka söin noin viiteen vuoteen ja se oli jopa ihan hyvää. Oli hämmästyttävää huomata, että Mäkkärissä osataan tehdä ihan hyviä kasvispihvejä.
Muutenkaan ruoan kanssa ei ollut mitään ongelmia. Leirin leirimaksuun kuului majoitus treenipaikan vieressä olevassa koulussa ja lisäksi ruoat paikallisessa pizzeriassa, jossa osataan tehdä myös hyvää kotiruokaa. Minulle tehtiin kasvisruoat pyydettäessä ja paikan mukava omistaja kutsui minua det lilla trolletiksi tai vastaavaksi hiusteni ja hiippahuppuni takia. Majoitus koulun lattialla on tullut jo tutuksi eikä pienet lihasjumit ole tähän mennessä hirveästi haitanneet treenaamista.
Itse leiri oli hyvä, kuten aina edellisilläkin kerroilla. Pääohjaajana toimi Shingo Ohgami 8. dan ja vaikka treenipaikan sisäilma olikin aika huono varsinkin treenien loppua kohden, kestimme hapenpuutteenkin hyvin mielenkiintoisten oppien avulla. Treenien välissä oli vähän aikaa aina lojua leiripaikalla tai kuljeskella Herrljungassa, joka on pieni ja nätti kaupunki (kunta? kylä?) jossa on paljon vanhahkoja omakotitaloja ja todella kovalla kädellä trimmailtuja puita jotka näyttävät mutanteilta.
Vaikka tiedänkin, että Ruotsissa puhutaan todella hyvää englantia, oli silti mukava jälleen huomata se. Oli myös mukava yrittää vääntää ruosteessa olevaa ruotsia ja ilokseni osasin suurimman osan ajasta jopa kommunikoida sillä. Paluumatkalla pysähdyimme syömään Pizza Hutissa, ja aika kului siellä muiden suomalaisten kanssa niin mukavasti että meinasimme myöhästyä paluulennolta. Onneksi Arlandaan vievä tie oli pääasiassa moottoritietä.
Nyt olen taas kotona ja aika uupunut. Mutta mukava reissu kyllä oli.
torstai 5. huhtikuuta 2012
Olen jatkossa
Kirjoitanpa vain sanoakseni että sisäinen haku on nyt ohi ja pääsen hakemaan itse oppilaitokseen. Jee! Hyvää pääsiäistä kaikille!
Tilaa:
Kommentit (Atom)