Kun mainitsin tuossa pari päivää sitten laittamassani postissa syitä siihen miksi elvytin tämän blogin eloon niin unohdin siitä joitakin syitä. Yksi syy oli yksinkertaisesti se, että tämänhetkinen opintojen lomassa oleva työni koostuu lähinnä tietokoneen edessä istumisesta. Ja isona osana ajasta tässä ei edes ole mitään tekemistä. Huoh. Onneksi pesti on vain pari viikkoa ja loppuu ensi tiistaina... Toinen syy tuli tässä mieleen kun huomasin missä kollegat viettävät suurimman osan ajastaan.
Kaikki arvaavat varmasti oikein: Facebookissa! Yksi syy tähän blogin kirjoittelemiseen on kai siis myös se, etten ole Naamakirjassa ollenkaan. Jos siis nyt tästä päästään jonnekin lähtemään niin ainakin jostain voi minun elämääni kaverit ja mahdolliset stalkkerit (hymiö!) seurata. Naamakirjasta minua tuskin tullaan löytämään tulevaisuudessakaan, kun en juttua sen kätevyydestä huolimatta ollenkaan omakseni tunne.
En rupea kuitenkaan tässä haukkumaan Naamakirjaa vaikken siitä hirveästi pidäkään. Ostin äsken teetä kannellisessa takeaway-mukissa. Tulipas elämään taas uusi kokemus. En muuten oikein tykkää niistä takeaway-mukeistakaan. Kieli paloi ja on vielä kertakäyttöinen muki. Tykkään kuitenkin ehdottomasti siitä, että Suomeen saatiin lopulta kunnon pakkasia. Puut näyttävät aivan ihanilta! Kävelin tänään töihin ja katselin maisemia kun yleensä pyöräilen. Kävelin eilenkin ihan muuten vaan ympäriinsä ja tuntui tosi kivalta. Polvet alkavat nimittäin jo rajusti protestoida tätä kaikkea istumista.
Mielessä välkkyy kutsuvasti kuva teestä oikeassa mukissa. Ja hyvä kirja. Naamani voisin sitten illalla liimata kirjaan. Teekupin kanssa.
Menkää ulos katsomaan kauniita puita ja kaunista säätä!
...ehkä ne joskus johtavatkin jonnekin.
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
lauantai 28. tammikuuta 2012
Päälleni sataa paperia
Tässä presidentinvaalien aikana tulee ajateltua paljon asioita. Kehtaisiko sitä äänestää? No voisihan sitä. Ketä äänestäisi? Eihän sillä presidentillä juuri valtaa ole mutta presidentti kuitenkin edustaa Suomea. No, jätetään politiikka kuitenkin tähän kun sitä tulee jo joka tuutista ja puhutaan mieluummin paperista.
Vaaleissa kuluu paljon paperia. Äänestyslippuja laitetaan kuoreen ja se kuori laitetaan toiseen kuoreen ja niitä kaikkia tulee kuluneeksi miljoonia. Sitten on tietysti vielä kaikki kampanjajulisteet ja sokkipaljastuslehtijutut. No, kai sitä voi ajatella että se on sentään vain paperia eikä uraania... Ei se oikeastaan hirveästi helpota oloa. Ja eikä se ole pelkkä paperi mikä tulee vaalien myötä antamaan lisänsä tähän ekosysteemien kuormituskuormaan. No, eihän se todellakaan ole edes mikään iso ongelma kun ajattelee suuremmassa mittakaavassa, mutta se on kuitenkin saanut taas ajatukset heräämään. Sähköisempää äänestystä odotellessa ja paperi- ja muun roskasadekuuron raivotessa mieleeni tuli jälleen kerran turha kulutus ja turhat pakkaukset. Vaikka itse yritänkin välttää turhia pakkauksia, turhia muovipusseja ja muutenkin turhia tavaroita niin se ei todellakaan aina onnistu niin hyvin kuin toivoisi. Kauppojen älyttömätkin tarjoukset ovat välillä kova houkutin opiskelijabudjetilla elävälle eikä aika ja raha riitä aina luomuun tai ainakaan omaan kasvimaahan vaikka sitä kovasti haluaisi.
Yritän aina kovasti miettiä että tarvitsenko sitä, mitä ostan ja yritän päätyä luomuun ja tuotteisiin, jotka tuottavat vähiten jätettä. Toisinaan sekin on tehty suorastaan kettumaisen hankalaksi. Ostin kerran töissä evääksi sellaisen "tuoreen" Atria Fresh -lounassalaatin ja vaikka sen muovipaketti kirpaisi niin ajattelin että kokeillaan nyt, ei se ole pahempi kuin muutkaan siihen hätään. Kun sitten avasin sen muovipaketin niin sen alta paljastui viisi uutta muovipakettia joita ei etikettien alta edes nähnyt. Hui! Jopa salaatin eri ainesosat oli yksittäispakattu. No, en ostanut sitä salaattia enää sen jälkeen. Joskus tämä "tarvitsenko tosiaan tätä" jää myös ikävästi taka-alalle vaikka se sitten kaduttaakin joskus. Satuin juuri äskettäin huomaamaan, että Fairy Factorylla on nyt kunnon valikoiman sisältävä nettikauppa. Ja tämä siis tuli tietenkin esille juuri silloin kun olen ollut töissä ja saanut ylimääräistä rahaa. No, tämän annan itselleni anteeksi. Sovitaan että tämä oli se minun pari kertaa vuodessa tapahtuva uusien vaatteiden ostohetki. Ainakin rahat menivät Reilun kaupan hengessä ja ovathan nuo minun kesähousuni jo kulumassa.
Noh, nyt menee angstiksi ja selittelyksi. Yrittäisin tässä varmaankin sanoa, että kannattaa ajatella ennen kuin ostaa. Ja myös sen ettei kannata ostaa uutta ennen kuin on varma ettei löydä sitä käytettynä tuttujen poisheittopinosta tai kirpputorilta. Ja se vielä että ruokatuotteissa saattaa piileskellä ilkeä roskaläjä. Enkä puhu pelkästään pakkauksista...
Vaaleissa kuluu paljon paperia. Äänestyslippuja laitetaan kuoreen ja se kuori laitetaan toiseen kuoreen ja niitä kaikkia tulee kuluneeksi miljoonia. Sitten on tietysti vielä kaikki kampanjajulisteet ja sokkipaljastuslehtijutut. No, kai sitä voi ajatella että se on sentään vain paperia eikä uraania... Ei se oikeastaan hirveästi helpota oloa. Ja eikä se ole pelkkä paperi mikä tulee vaalien myötä antamaan lisänsä tähän ekosysteemien kuormituskuormaan. No, eihän se todellakaan ole edes mikään iso ongelma kun ajattelee suuremmassa mittakaavassa, mutta se on kuitenkin saanut taas ajatukset heräämään. Sähköisempää äänestystä odotellessa ja paperi- ja muun roskasadekuuron raivotessa mieleeni tuli jälleen kerran turha kulutus ja turhat pakkaukset. Vaikka itse yritänkin välttää turhia pakkauksia, turhia muovipusseja ja muutenkin turhia tavaroita niin se ei todellakaan aina onnistu niin hyvin kuin toivoisi. Kauppojen älyttömätkin tarjoukset ovat välillä kova houkutin opiskelijabudjetilla elävälle eikä aika ja raha riitä aina luomuun tai ainakaan omaan kasvimaahan vaikka sitä kovasti haluaisi.
Yritän aina kovasti miettiä että tarvitsenko sitä, mitä ostan ja yritän päätyä luomuun ja tuotteisiin, jotka tuottavat vähiten jätettä. Toisinaan sekin on tehty suorastaan kettumaisen hankalaksi. Ostin kerran töissä evääksi sellaisen "tuoreen" Atria Fresh -lounassalaatin ja vaikka sen muovipaketti kirpaisi niin ajattelin että kokeillaan nyt, ei se ole pahempi kuin muutkaan siihen hätään. Kun sitten avasin sen muovipaketin niin sen alta paljastui viisi uutta muovipakettia joita ei etikettien alta edes nähnyt. Hui! Jopa salaatin eri ainesosat oli yksittäispakattu. No, en ostanut sitä salaattia enää sen jälkeen. Joskus tämä "tarvitsenko tosiaan tätä" jää myös ikävästi taka-alalle vaikka se sitten kaduttaakin joskus. Satuin juuri äskettäin huomaamaan, että Fairy Factorylla on nyt kunnon valikoiman sisältävä nettikauppa. Ja tämä siis tuli tietenkin esille juuri silloin kun olen ollut töissä ja saanut ylimääräistä rahaa. No, tämän annan itselleni anteeksi. Sovitaan että tämä oli se minun pari kertaa vuodessa tapahtuva uusien vaatteiden ostohetki. Ainakin rahat menivät Reilun kaupan hengessä ja ovathan nuo minun kesähousuni jo kulumassa.
Noh, nyt menee angstiksi ja selittelyksi. Yrittäisin tässä varmaankin sanoa, että kannattaa ajatella ennen kuin ostaa. Ja myös sen ettei kannata ostaa uutta ennen kuin on varma ettei löydä sitä käytettynä tuttujen poisheittopinosta tai kirpputorilta. Ja se vielä että ruokatuotteissa saattaa piileskellä ilkeä roskaläjä. Enkä puhu pelkästään pakkauksista...
perjantai 27. tammikuuta 2012
Idea!
Nyt ihan ensin pieni tunnustus.
Alun perin tämä blogin perustaminen oli koulutehtävä tietotekniikan opintojaksolla josta en ollut kovin innoissani. Perustakaa blogi tai wiki... No, ei siinä mitään. Voinhan sitten samalla kommentoida kaverin blogia. Koulutehtävä saatiin tehtyä ja sitten tämä jäi tänne www-viidakon uumeniin homehtumaan. Mutta nyt sitten toimettomuuden sanelemana kaivoin tämän esiin nuhjuisena ja säälittävänä ja ehkä jopa vähän homeisenakin. Ainakin se kaipasi uutta maalipintaa.
Tajusinpa tässä että nyt kun olen pyrkimässä ensi syksyksi ulkomaille vaihtoon niin siitähän voisi saadakin jutun juurta! Hienoa! Herää, blogi! Maailma on hämärä ja harmaa ja sitä sietää välillä jopa katsella. Saamme siis tulevaisuudessa odottaa sekalaisia mietteitä ja toivon mukaan ulkomaille lähdön valmistelua ja vielä enemmän toivon mukaan ihan lähtemistäkin.
Alun perin tämä blogin perustaminen oli koulutehtävä tietotekniikan opintojaksolla josta en ollut kovin innoissani. Perustakaa blogi tai wiki... No, ei siinä mitään. Voinhan sitten samalla kommentoida kaverin blogia. Koulutehtävä saatiin tehtyä ja sitten tämä jäi tänne www-viidakon uumeniin homehtumaan. Mutta nyt sitten toimettomuuden sanelemana kaivoin tämän esiin nuhjuisena ja säälittävänä ja ehkä jopa vähän homeisenakin. Ainakin se kaipasi uutta maalipintaa.
Tajusinpa tässä että nyt kun olen pyrkimässä ensi syksyksi ulkomaille vaihtoon niin siitähän voisi saadakin jutun juurta! Hienoa! Herää, blogi! Maailma on hämärä ja harmaa ja sitä sietää välillä jopa katsella. Saamme siis tulevaisuudessa odottaa sekalaisia mietteitä ja toivon mukaan ulkomaille lähdön valmistelua ja vielä enemmän toivon mukaan ihan lähtemistäkin.
Tilaa:
Kommentit (Atom)